Historiamme

Me tutkijat tiedämme: Historia on seksikästä!

Ongelma: Muut kuin tutkijat eivät tiedä tai ymmärrä tätä

Missio: Laadukas historiantutkimus kaikkien tietoisuuteen

Ajatus Memorandumin perustamisesta syntyi keväällä 2017. Olimme vajaan vuoden verran puhuneet siitä, ettei historian seksikkyyden levittäminen onnistu akateemisesta maailmasta käsin. Omilla tutkimuksilla tavoittaisimme pääsääntöisesti vain sellaisia henkilöitä, eli muita tutkijoita, jotka jo käytännössä tiesivät historian olevan seksikästä. Päätimme perustaa tästä syystä yrityksen, jossa yhdistyvät historian asiantuntijapalvelut, konsultaatiot ja elämyksien tuottaminen.

Meille on tärkeää, että mahdollisimman moni voi saavuttaa helposti laadukasta historiatutkimusta. Tutkimuksen laatu on meille erityisen tärkeää disinformaation ja valemedioiden aikakaudella, mutta haluamme tarjota samanaikaisesti myös elämyksiä historiasta. Ei siis vuosilukuja tai tylsää tapahtumien luettelointia, vaan mielenkiintoisia tarinoita ihmisistä, ilmiöistä tai vaikkapa pienistä yksityiskohdista. Ja ennen kaikkea sitä, miten mennyt näkyy nykyisyydessä. Historia pystyy samanaikaisesti sekä yllättämään että avartamaan!

Memorandumin toimintaa ohjaa laadun ja saavutettavuuden lisäksi myös asiakaslähtöisyys. Me kysymme aina, mitä asiakas haluaa: historiikki, mobiilisovellus, luento tai opastus räätälöidään yhdessä asiakkaan kanssa. Ei tutkimusta liian suurta, ei historiikkia liian pientä.

Tiimishotti

Elina
Olen kasvanut historian ja tarinoiden keskellä. Jo alle kouluikäisenä mummuni kertoi minulle tarinoita lapsuudestaan sota-ajalla ja muistan vanhojen esineiden kutkuttaneen mielikuvitustani. Meillä ja meille on myös aina luettu paljon, itse kahlasin kirjaston aikuisten osaston historialliset romaanit läpi ala-asteikäisenä. Muistan kuitenkin elävästi sen hetken, kun oivalsin tässä olevan minun juttuni. Viidennellä luokalla löysin koulun kirjastosta jo käytöstä poistetun historiankirjan, jonka sattumalta aukaisin Väli-Amerikan intiaanikulttuurien harjoittamaa ihmisuhrausta käsittelevän aukeaman kohdalta. Sivulla oli kuvituksen kronikoista peräisin oleva kuva, jossa verisiä sydämiä ja silvottuja ihmishahmoja oli pitkin portaita. Ajatukseni oli ”Hyyyi! Mistä tässä on kyse?” Siitä lähtien menneisyyden salaisuuksien ja ihmisen toiminnan syiden selvittäminen ovat olleet intohimoni.

ihmisuhrit

Läpi kouluajan tein kaikki mahdolliset esitelmät ja tutkielmat historia-aiheista, erityisesti Amerikkojen alkuperäiskulttuurit, ja toisaalta esihistoria yleisemmin, olivat sydäntäni lähinnä.
Lukion jälkeen hain opiskelemaan historiaa, mutta päädyinkin tekemään opintoja avoimeen yliopiston kautta Alkio-opistolle Korpilahdelle. Alkiolla tutustuimme Juhan kanssa, ja olemme erilaisia yritysideoita haudutelleet jo yli 15 vuotta! Opistovuoden jälkeen aukesivat ovet opiskelemaan arkeologiaa Turun yliopistoon. Olen ollut työurani aikana monenlaisissa akateemisissa, arkeologisissa ja museoalan töissä tutkijantyöstä hallinnollisiin tehtäviin ja kokoelmatyöhön. Myöhemmin päätin vielä vahvistaa omaa esinetutkimuksellista ammattitaitoni opiskelemalla restauroinnin tutkinnon Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa. Tutkinnon aikana päädyin herkullisen tutkimusaineiston äärelle, ja teenkin väitöskirjaa Jyväskylän yliopiston etnologian oppiaineessa.

Tarinat, ihmiset ja inhimilliset kokemukset ovat aina kiehtoneet mieltäni. Toisaalta historiassa kiehtoo myös tietty tutkimusmatkailumentaliteetti, tutkimuksen kautta pääsee sisälle vieraaseen aikaan ja paikkaan. Toisinaan löytää jopa jotain aiemmin ennennäkemätöntä. On kiehtovaa rakentaa kuvaa menneestä, ja sen yksityiskohdista pienten johtolankojen perusteella. Arkeologin työtä voisikin hyvin verrata salapoliisityöskentelyyn: pienistä vihjeistä rakentuu suurempi kokonaiskuva. Olen myös aina halunnut ymmärtää miten asioita ja esineitä on konkreettisesti valmistettu ennen. Uskon, että tekemisen kautta esineistä avautuu enemmän kuin vain niitä katselemalla. Siksi olenkin opetellut useita perinteisiä tekniikoita kalannahan parkitsemisesta, puun työstöön, kasvivärjäämiseen, aseiden valmistukseen ja ruisleivän leipomiseen.

Juha
Olen aina ollut kiinnostunut historiasta. Toisin kuin monet kollegani yliopistolla, en lukenut lapsena juuri historia-aiheisia kirjoja, vaan katselin televisiosta historiadokumentteja. Näistä muistan erityisesti 12-osaisen Silkkitie-sarjan, jossa matkattiin historiallinen kauppareitti Kiinan Xi’anista Lähi-itään ja lopulta Eurooppaan. Verkkaisesta kerronnasta huolimatta jotakin sarjan suosiosta kertoo se, että ensiesityksen (1984–85) jälkeen Yle on uusinut Silkkitien vuosina 1988–89, 1996–97, 2009, 2011 ja viimeisimmän kerran vuonna 2016.

Silkkitie 

Lukion jälkeen edessäni oli, kuten niin usealle vielä aivokuoren etuosastaan kehittymättömälle pojalle, klassinen kysymys: mitäs nyt? Historiaan oli helppo turvautua, joten hain yliopistoon lukemaan Suomen historiaa. Ensimmäinen kerta ei tuottanut tulosta, joten päädyin opiskelemaan historian perusopintoja avoimeen yliopistoon. Tarkemmin sanottuna Alkio-opistoon Korpilahdelle. Tuolla tutustuin vaimooni sekä myös Elinaan. Jo tuolloin pohdimme yhdessä yrityksen perustamista historian elämyksien ympärille, mutta ajatuksemme jäivät vasta idean tasolle. Alkio-opiston jälkeen päädyin Joensuun yliopiston kautta Jyväskylään yliopistoon opiskelemaan Suomen historiaa. Ja tällä tiellä olen edelleen. Parhaillaan viimeistelen Suomen historian oppiaineesta väitöskirjaa, jossa tarkastelen tiedonvälittymistä suomalaiseen ruokailuvälineteollisuuteen pitkällä 1800-luvulla.

Historiassa minua on erityisesti kiinnostanut menneisyyden nykyisyyden suhde. Ehkä tästä syystä innostun lähinnä 1800- ja 1900-luvun Suomen historiaa, sillä näiden vuosisatojen tapahtumien ja ilmiöiden juuria on suhteellisen helppo nähdä nykyisyydessä. Suomen teollistuminen ja modernisoituminen on erityisen tuntunut kiehtovalta: Olemme vain reilussa vuosisadassa muuttuneet lähes täysin agraarisesta yhteiskunnasta informaatioyhteiskunnaksi. Kiinnostus teollisuuden historiaan kumpuaa todennäköisesti lapsuudestani: Varkauden mummolani sijaitsi vain pallonheiton päässä tehdaslaitoksista.

Peltolan mummola