Älä tärvää kulttuurikohteita!

Vierailin viime kesänä kahdessa Unescon maailmanperintöluettelossa olevassa kohteessa. Nämä kohteet olivat Puolassa Auschwitz ja Wieliczkan suolakaivos. Kummassakin kohteessa huomioni kiinnittyi yhteen asiaan, joka sai minut lähes raivostumaan ja miettimään, että miksi ihmeessä? Ei, tämä ei liity niinkään kohteisiin itseensä, vaan niissä vierailleiden ihmisten toimiin. Niin Auschwitzissä kuin Wieliczkassakin seinillä oli vieraiden tekemiä kirjoituksia. Miksi kirosanassa?

Lähes kaikki ovat joskus taaperoiässä käyneet läpi vaiheen, jolloin piirretään paperin sijaan seinälle, lattiaan, pöytään, sohvaan tai mihin vain kynästä jää jälki. Ymmärrän myös aikuisena halun kirjoittaa seinään ja haaveilenkin jatkuvasti liitutauluseinästä, jolle voisi kirjoitella asioita, jotka ovat liian suuria paperille tai tietokoneen näytölle. En vain ymmärrä sitä, että miksi pitää kirjoitella seinille esimerkiksi juuri Auschwitzin kaltaisessa paikassa? Niin ja mitä niille seinille oli kirjoitettu? Useimmiten seinältä löytyi kirjoittajan nimi. * syvä huokaus * Kannattaa etsiä vierailtavan kohteen vieraskirja ja kirjoittaa se oma nimi sinne.

Luin viime viikolla Ylen sivuilta artikkelin siitä, miten turistijoukko oli vierailuaikojen ulkopuolella murtautunut Machu Picchulle tekemään ilkivaltaa. Muinainen inkakaupunki saatetaan tulevaisuudessa sulkea turisteilta. Siellä vierailee vuodessa noin miljoona ihmistä ja se on herättänyt huolen historiallisesti merkittävän kohteen säilymisestä. Tämä huoli on aiheellinen. Kuuluisimmissa maailmanperintökohteissa käy vuosittain miljoonia ihmisiä ja jos jokainen heistä kirjoittaisi nimensä seinään tai veisi mennessään kiven tai muuta vastaavaa, niin pian näitä kohteita ei olisi enää olemassa. Ne on tarkoitus säästää ei tuhota. On eri asia ostaa berliiniläisestä matkamuistoliikkeestä palanen Berliinin muuria, kuin viedä mukanaan kivenpala Colosseumin seinästä.

Vuonna 1954 syntyi Haagin yleissopimus, jossa on määritelty kulttuurikohteiden suojeluun omat artiklansa. Sopimus syntyi toisen maailmansodan jättämän huolen seurauksena. Sodan aikana oli tehty tahattomia sekä tahallisia pommituksia merkittäviin kulttuurikohteisiin. Tämä haluttiin estää jatkossa ja aseelliset hyökkäykset kulttuurisesti merkittäviin kohteisiin luetaankin sotarikoksiksi. Suomessa on myös oma muinaismuistolaki, joka kieltää kulttuurikohteiden sekä irtainten muinaisesineiden tuhoamisen ja niihin kohdistetun ilkivallan.

Haluan tähän loppuun antaa muutaman vinkin. Jos haluat kirjoittaa nimesi seinään, niin kirjoita se omaan seinääsi. Jos haluat rikkoa jotain, niin riko mieluummin kananmunia. Jos haluat maalata oman kalliomaalauksen, niin lataa Hossa Värikallio -sovellus. On tärkeää, että historialliset kohteet ja esineet säilyvät tulevaisuudessakin, koska niistä voi oppia paljon ja ne auttavat ymmärtämään nykyisyyttä.  Asiat säilyvät, kun niistä pitää huolta eli älä ole törppö ja tärvää kulttuuriperintöä!

Muinaismuistolakiin pääsee tutustumaan Finlexissä ja Unescon maailmaperintökohteista sekä Haagin sopimuksesta voi lukea esimerkiksi Museoviraston sivuilta lisää.

P.S. Wieliczkassa opas antoi kyllä luvan nuolla seiniä, mutta suolaveistoksiin ei saanut koskea.