Lue blogia

Kartta, tekniikka ja ympäristöön tutustuminen

Muistatko muutama vuosi sitten suuren suosion saaneen Pokemon Go -pelin? Ihmiset innostuivat pyydystämään pokemoneja ympäristöstään. Itsekin kuljin pokemonien perässä muutaman viikon ajan, mutta erään karkuun päässeen Pikachun jälkeen lopetin pelin pelaamisen. Yle julkaisi 22.9.2019 jutun, jossa käsitellään sijaintipohjaisten pelien kehitystä ja niiden suosioon liittyviä seikkoja.

Pokemon Gon lisäksi sijaintitietoja ja karttaa hyödyntäviä pelisovelluksia on viime vuosina ilmestynyt useampikin esim. Harry Potter: Wizards unite, Moomin move ja Walking Dead: Our World. GPS-tietoja hyödyntävät pelit eivät ole niin uusi keksintö, kuin voisi luulla. Vuonna 2004 New Yorkissa kehitettiin Pac-Manhattan, jossa jahdattiin Pac-Maniksi pukeutunutta pelaajaa ympäri Manhattania. Pac-Manhattan kehittyi nopeasti ilmiöksi ja muun muassa Japanissa kehitettiin pelille oma variaatio. Mobiiliteknologian myötä nämä pelit ovat saaneet uusia kehitysmahdollisuuksia sekä muotoja.

Erityisesti sovellusten kartat ja niiden avulla liikkuminen innostaa ihmisiä. Tätä samaa ideaa pystyy pelien lisäksi soveltamaan esimerkiksi matkailun edistämisessä, paikallishistorian opettamisessa ja markkinoinnissa. Sovellus Discover Jyväskylä on hyvä esimerkki, jossa on yhdistetty sijaintitietojen hyödyntäminen, kartta ja ar-teknologia. Tämän sovelluksen avulla pääset tutustumaan Jyväskylän historiaan, sekä suunnistamaan kaupungissa vanhaa karttaa ja nykyteknologiaa hyväksi käyttäen. Nämä sovellukset luovat uusia mahdollisuuksia tutkimusmatkailulle ja kaupunkisuunnistukselle. Tutusta ympäristöstä saattaa löytää uusia mielenkiintoisia paikkoja ja oppia jännittäviä yksityiskohtia paikan historiasta tai siellä asuneista ihmisistä. Sijaintiin perustuvat pelit ja muut sovellukset tulevat todennäköisesti lisääntymään tulevaisuudessa tekniikan kehityksen myötä.

Museokeskus Vapriikissa on tällä hetkellä vaihtuvana näyttelynä Pelikenttänä kaupunki – Geokätköilystä Harry Potteriin, jossa pääsee tutustumaan näiden pelien kehitykseen. Näyttely on esillä joulukuun alkuun asti ja siihen liittyen löytyy myös oma pelisovellus. Kannattaa käydä tutustumassa, jos aihe kiinnostaa enemmän. Jyväskylässä vieraillessa kannattaa myös ladata Discover Jyväskylä puhelimeen ja katsella miltä esimerkiksi kirkkopuisto on näyttänyt menneisyydessä.

Mihin humanismia tarvitaan?

”Mihin humanismia tarvitaan” on kysymys, joka toistuu usein. Vastausta pohtiessa, kannatta aloittaa toisella kysymyksellä eli mitä on humanismi? Humanistiset tieteet tutkivat ihmisen eri toimia kuten esimerkiksi kulttuuria. Humanismista käytetäänkin myös termiä ihmistieteet.

Humanistiset alat, joita ovat esimerkiksi historia, kirjallisuus, kielitiede, kasvatustiede ja teologia, auttavat meitä ymmärtämään ihmisen toimia ja kehitystä. Monet arkipäiväiset asiat, joita ei tule ajatelleeksi pohjautuvat juuri humanismiin. Koululaitos muun muassa rakentuu hyvin pitkälle humanististen tieteiden varaan. Opettajat ovat suurimmaksi osaksi humanisteja ja peruskoulussa opetetaan useita humanistisia aineita kuten kielet, historia ja uskonto. Musiikki ja kuvaamataito voidaan myös lukea humanismiin, koska sekä musiikki että taide ovat ihmisten tuottamia. Näiden kahden oppiaineen perusteita ja kehitystä opiskeltaessa hyödynnetään myös humanistista tutkimuskenttää. Näillä aineilla on erityinen yleissivistävä tehtävä, josta on hyötyä elämän eri osa-alueilla.
Voisi melkeinpä todeta, että humanismi on kaiken taustalla toimiva taustavaikuttaja, jota ei aina huomaa. Humanistiset tieteet jäävät usein ns. ”kovien tieteiden” varjoon, sillä niiden tutkiminen ei aina ole yhtä kouriintuntuvaa kuin esimerkiksi luonnontieteiden. Kuitenkin tutkimus on yhtä arvokasta. Humanismin ansioista ymmärrämme yhteiskunnan toimintaa ja sen rakenteiden muutosta.

Humanisteista kuulee silloin tällöin käytettävän termiä ”huuhaahumanistit”. Tämä usein on vain komedinen heitto, mutta mielestäni se kertoo osittain myös siitä, että humanistisia tieteitä ei välttämättä tunneta niin hyvin tai tiedetä, mitä ne käytännössä tarkoittavat. Voi myös olla kyse siitä, että ei ole niin tarkkaa tietoa, mitä humanistit tekevät työkseen. Olisikin tärkeää, että humanismia tuotaisiin enemmän esille ja uusissa muodoissa. Kulttuuri ja historia esimerkiksi ovat aihealueita, joita voisi nostaa enemmän esille uudenlaisilla tavoilla. Kulttuuri usein mielletään taidenäyttelyiksi, oopperaksi tai muuksi ”hienosteluksi”, vaikka kulttuuri on koko ajan ympärillämme samoin myös historia. Jos nämä kaksi ja muut humanistiset tieteet tuotaisiin pois piilosta, ne voisivat saada täysin uuden näkökulman ihmisten silmissä ja mielissä, sekä niiden merkitys tunnistettaisiin helpommin.

Jatkettu todellisuus matkailun edistämisessä

Yle julkaisi 22.8.2019 artikkelin Matkailu elää tarinoista: valtavat kuparipannut kahvia ja 400 voileipää – Vuotson kylä vei tarinat mobiiliin. Artikkelissa kerrotaan Lapin tarinakylät -applikaatiosta, johon on koottu tarinoita Vuotson, Kieringin, Suvannon, Kairalan, Oinaan ja Joutsijärven kylistä. Applikaatio tuo paikalliset tarinat matkailijoiden ulottuville. Tällä pyritään kohentamaan Lapin pienien kylien kiinnostavuutta matkailukohteina.

Nykyteknologia palvelee erinomaisesti matkailijoita, vaikka sen koko potentiaalia ei olekaan vielä hyödynnetty. Kokemuksellisuus on aina vain nouseva trendi matkailijoiden keskuudessa. Mahdollisuudet laajennetun todellisuuden avulla ovat rajattomat. Paikalliset tarinat pystytään herättämään eloon ja näin matkailija pääsee lomareissun lisäksi myös aikamatkalle menneeseen. Lapin tarinakylät -sovellukseen on liitetty paikallinen kartta, johon on merkitty jokaisesta kylästä reitti, jonka varrelle on merkitty paikkoja, joihin liittyy jokin tarina. Tarinat kerrotaan muutaman minuutin mittaisilla videoilla, jotka on myös tekstitetty englanniksi. Jos sovellukseen ottaisi mukaan laajennetun todellisuuden tarinat voisi luoda elämykseksi käyttäjälle ja sovelluksesta saisi paljon enemmän irti. Näin myös sovelluksen käyttömahdollisuudet lisääntyvät.

Tällä hetkellä sovellusta pystyy käyttämään etänä niin, että tarinavideot voi katsoa missä tahansa. Tätä ominaisuutta voisi käyttää enemmänkin lyhyiden tiiserien tapaan eli herättelemään mielenkiintoa paikkoja ja tarinoita kohtaan matkan suunnitteluvaiheessa. Laajennettua todellisuutta sovelluksessa taas voisi käyttää vain paikan päällä ja sillä pystyisi tuomaan tarinoihin enemmän syvyyttä. Näin ollen tarinan saisi myös elämään. Ylen artikkelissa mainitaan, että tarinat voisi kertoa paikallisella murteella. Tämä loisi kokemuksesta vielä aidomman. Tällä hetkellä videoissa tarinat on kerrottu yleiskielellä, joka irtaannuttaa kerrottavan tarinan kohteesta, koska tällä tavalla kerrottuna se voisi olla missä tahansa muualla. Murteelliset ilmaisut tosin voivat olla ongelmallisia tulkita, mutta sovellukseen voisi liittää myös murresanaston.

Tähän kuitenkin liittyy myös kritiikkiä siitä, että haluaako matkailija tuijottaa vain puhelimen ruutua sen sijaan, että katselisi ympärilleen. Miksei voisi tehdä molempia? Konkreettinen paikka ja sovelluksella henkiin herätetty tarina luovat yhdessä kokonaisuuden, jonka avulla käyttäjä saa kohteesta paljon enemmän irti.

Sovellusta monipuolistamalla se palvelee myös paikallisia paljon paremmin. Paikallishistorian kerrontaa pystytään monipuolistamaan ja herättelemään mielenkiintoa myös niiden keskuudessa, jotka eivät aiemmin ole olleet siitä kiinnostuneita. Kehittäessä voidaan ottaa huomioon myös eri kohderyhmät, esimerkiksi lapsiperheet. Tarinat voidaan muokata lapsille sopiviksi ja myöskin pelillistää erilaisten tehtävien muodossa kohteesta riippuen. Tällaisia tehtäviä voisivat olla esimerkiksi aarteen etsintä, murresanojen ja kasvien tunnistus. Muun muassa näillä esimerkeillä sovellusidean potentiaali saataisiin tehokkaammin käyttöön. Tällainen teknologia parantaisi huomattavasti pienten paikkakuntien ja kylien kiinnostusta matkailukohteina.

Yliopistojen kolmas tehtävä – syy yrityksen perustamiselle

Yliopistolakiin on kirjattu kolme tehtävää: yksinkertaistettuna yliopistojen tulee edistää vapaata tutkimusta, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. Yhteiskunnallinen vuorovaikutus voisi tarkoittaa historian kohdalla esimerkiksi sitä, että tutkimus toimisi osaltaan maailmankuvan ja sivistyksen rakentajana tai vaikkapa hyvinvoinnin lähteenä.

Käytännössä yliopistot toteuttavat vain kahta ensimmäistä tehtävää, sillä kolmannen tehtävän toteuttamiseen ei osoiteta käytännössä lainkaan rahoitusta. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö rohkaisee, tai painostaa näkökulmasta riippuen, julkaisemaan tutkimukset ulkomaisissa julkaisuissa englanniksi.

Siten esimerkiksi Suomen historiaa käsittelevät tutkimukset pitäisi lähtökohtaisesti julkaista vain ulkomaalaisille tai ainakin tieteellistä englantia osaaville suomalaisille lukijoille. Näin karun kuvan julkaisutoiminnasta antoi Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen Turun Sanomissa 15.11.2017.

Laadukkaan ja monipuolisen historiantutkimuksen tulisi Memorandumin mielestä olla helposti kaikkien saatavilla ja omalla kielellä. Kirjakauppojen, ja varsinkin automarkettien kirjahyllyiltä, paljastuu tyly näkymä: historia on yhtä kuin sotahistoria ja poliittinen henkilöhistoria. Muiden aihepiirien teokset ovat hyllyssä lähinnä kuriositeettina tai säälistä. Supistunut historiakuva on johtanut myös teoksien saatavuuden heikentymiseen. Sotahistoriat ja poliittiset elämänkerrat voi ostaa kätevästi ruokaostoksilla, muut historiantutkimukset pitää tilata erikseen netistä.

Memorandumin perusajatuksena on monipuolistaa yksipuolista historian kuvaa ja tarjota matalan kynnyksen asiantuntijapalveluita. Samalla me haluamme tuoda historian kaikkien ulottuville myös täysin poikkeavalla julkaisutavalla: älypuhelimella. Näyttämällä samanaikaisesti nykyisyyden kanssa esimerkiksi muuttunutta kaupunkikuvaa tai esihistoriallisen monumentin täydessä loistokkuudessaan raunioiden sijasta, voimme näyttää historian siten, miten me tutkijat näemme ne. Täynnä tarinoita ja yllätyksiä!