Romanien kansallispäivä

Tänään 8.4. vietetään ympäri maailmaa Romanien kansallispäivää. Romanit ovat keskiajalla Intian pohjoisosista lähtenyt kansa, joka on levittäytynyt ympäri maailman. Suomeen romanit ovat tulleet noin 500 vuotta sitten ja he muodostavat yhden Suomen suurimmista kulttuurisista vähemmistöistä. Suomessa asuu noin 11 000 romania. Romanit ovat maailmanlaajuisesti yksi syrjityimmistä ryhmistä. Ennakkoluulot ja epätietoisuus ovat usein syitä, jotka johtavat syrjintään. Siksi pidämme tärkeänä ymmärtämistä, oppimista ja tietojen kartuttamista liittyen eri kulttuureihin ja tapoihin.  Haluamme tässä tekstissä nostaa esille osia romanikulttuurista, jotta voisimme yhdessä tehdä töitä syrjinnän lopettamiseksi.

Tutkijoiden mukaan ei ole olemassa yhtä romanikansaa tai yhtenäistä romanikulttuuria. Euroopassa on kolme eri pääryhmää (roma, sinti/manouche ja kale), jotka jakautuvat vielä alaryhmiin. Nämä alaryhmät ovat jakautuneet usein ammattiryhmien mukaan kuten kuparisepät, hevoskauppiaat, siiviläntekijät ja karhuntanssittajat eli kalderaš, lovari, gurbeti/churari ja ursari. Suomessa romanit kutsuvat itseään kaaloiksi eli kaaleiksi, joka tarkoittaa suomeksi tummia. Useat romanit puhuvat romanikieltä, joka on jakautunut eri murteisiin. Kielen perusteella on romanien alkuperäinen asuinpaikka pystytty määrittämään Intiaan. Romanikieli kuuluu indoeurooppalaiseen kieliperheeseen ja se perustuu sanskritiin. Kieltä on pyritty pitämään ”salaisena” muilta, jotta romanikieli ja -kulttuuri säilyisivät. Suuri osa romaniperinteestä oli pitkään vain suullista. Ensimmäiset romaninkieliset kirjat on julkaistu vasta 1900-luvulla.

Romanikulttuuriin voi tutustua esimerkiksi Katariina Lillqvistin nukkeanimaatiosarjan Mire Bala Kale Hin avulla. Animaatiot ovat noin 10 minuuttia pitkiä ja ne löytyvät YouTubesta CameraCagliosto -kanavalta. Mire Bala Kale Hin -sarjaan (suomeksi Minun hiukseni ovat mustat) kuuluu yhteensä kuusi videota ja ne on tehty romanien suullisen kansanperinteen pohjalta. Yksi videoista kertoo esimerkiksi romanien suojelupyhimyksen Pyhän eli Mustan Saaran legendan. CameraCagliosto -kanavalta löytyy myös Lillqvistin ohjaama dokumentti Eihän tämä maa minun omani ollut – This country was not mine.  Suosittelen tutustumaan näihin.

Romanikulttuuri elää hyvin voimakkaana, vaikka siinä onkin eroja eri ryhmien välillä. Perinteisesti romanit ovat kulkeneet paikasta toiseen ja viettäneet näin ollen kiertävää elämää. Tämä paikasta paikkaan kulkeminen on kuitenkin ajan kuluessa jäänyt pois yhteiskuntarakenteen muuttumisen takia. Myös perinteiset romanien harjoittamat ammatit ovat hävinneet tämän myötä. Perinteisiin miesten ammatteihin on kuulunut hevos- ja kulkukauppa, käsityöt, maatalouden kausityöt, kattiloiden- ja patojen valmistus, paikkaus sekä tinaus. Naisten ammatteihin on kuulunut erilaiset käsityöt, kuten pitsien valmistus, joita osa on kiertänyt myymässä talosta taloon ja ovat samalla voineet povata talon väelle. Monilla romaninaisilla onkin ollut yhteisöissä ennustajan ja parantajan rooli. Nykypäivänä romanien työllisyystilanne Suomessa on melko huono. Alle 30-vuotiaista romaneista 75 prosenttia on työttömiä. Syynä tälle pidetään ennakkoluuloista johtuvaa syrjintää. Hyvällä CV:llä varustettu hakemus voidaan sivuuttaa pelkän nimen perusteella.

Tämä päivä onkin hyvä tilaisuus tutustua ja sitä myötä myös ottaa askel lähemmäs toisen kulttuurin syvempään ymmärrykseen. Sisäministeriön Meijän puolue -kampanjan myötä syntyi useita kappaleita, joissa käsitellään muun muassa omakohtaisia kokemuksia syrjinnästä ja rasismista. Kampanjasta on kirjoittanut muun muassa City -lehti. Omakohtaisista kokemuksistaan musiikin avulla on kertonut myös räppäri Mercedes Bentso, jonka kappale Viimeinen koulupäivä on Break the fight – I was there –tanssiteoksen tunnuskappale.

Romanien kulttuuri ja historia ovat mielenkiintoisia, vaikka siihen kuuluukin monta surullista vaihetta. Romaneihin liittyvät ennakkoluulot ja syrjintä ovat edelleen vahvoja. Oppimalla ja ymmärtämällä toisten tapoja ja kulttuuria pystytään vähentämään ennakkoluuloja, sekä sitä myötä pääsemään eroon syrjinnästä. Tämä on se suunta, jota kohti meidän tulisi kulkea sen sijaan, että sulkisimme vain ulkopuolelle kaiken erilaisuuden ja emme edes yritä ymmärtää muiden tapoja.