Se “toinen” Runeberg

Se “toinen” Runeberg

”Oi rakas Fredrika, miksi minun syntymäpäivänäni on aina näitä kuivia känttyjä?” – J. L. Runeberg – Oletetusti…

On vuoden ensimmäisen kausileivonnaisen aika Suomessa. Runebergintorttuja myydään tuhansittain joka vuosi ja sen lisäksi niitä valmistuu myös kotikeittiöissä. Tätä yksinkertaista leivonnaista pidetään usein erheellisesti Fredrika Runebergin luomuksena. Tunnetun tortun kehitti porvoolainen kondiittori Lars Astenius. Punssilla kostutettu, lieriön muotoisessa vormussa paistettu kakkunen kuului makealle person kansallisrunoilijan suosikkeihin ja hän nauttikin niitä usein. Runeberg oli oman aikansa julkkis ja näin ollen hänen nimikkoleivoksensa nousi myös suureen suosioon. Tortun ohje löytyy myös Fredrika Runebergin omasta reseptikirjasta, joten voi olettaa, että Asteniukselta ostettujen torttujen lisäksi rouva Runeberg leipoi niitä myös kotona.

Fredrika Runeberg ei siis kehittänytkään monen suosikkileivonnaista, mutta hänellä oli monia muita ansioita. Fredrika os. Tengström oli pitkään ihannevaimon esikuva. Hän oli suuren perheen emäntä ja johti moninaista palvelusväkeä. Tämän kaiken ohella hän oli myös kirjailija, Suomen ensimmäinen naispuolinen sanomalehden toimittaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Fredrika perusti Porvooseen naisyhdistyksen ja tyttökoulun. Hän otti aktiivisesti kantaa kielikysymykseen, naisasiaan ja taiteeseen. Kannanotot tosin jäivät monesti vain kirjoituksina pöytälaatikkoon. Naimattomien naisten oikeus täysivaltaiseen asemaan sekä naisten oikeus koulutukseen ja työhön olivat myös tärkeitä asioita Fredrikalle.

Fredrika Tengström ja Johan Ludvig Runeberg menivät naimisiin vuoden 1831 tammikuussa ja he asettuivat Helsinkiin asumaan. Nuorenparin taloudellinen tilanne oli välistä hyvinkin tiukka ja Fredrika ottikin perheen talousasiat huolehtiakseen. Talouden pyörittämisen lisäksi hän auttoi miestään Helsingfors Morgonblad -lehden toimituksessa. Hän muun muassa käänsi ulkomaisia artikkeleita. Fredrikan kielitaito oli parempi kuin miehensä ja hän käänsi lennosta englannin-, ranskan- ja saksankielistä kirjallisuuta ruotsiksi. Käännöstöidensä lisäksi rouva Runeberg julkaisi itse kirjoittamiaan artikkeleita ja proosatekstejä. Nämä tekstit hän julkaisi aina salanimellä ”-a-g”.

Johan Ludvigin noustua kansalliskirjailijan asemaan Fredrikan rooli hänen vaimonaan korostui. Parin yhteiselo ei aina ollut kovin ruusuista. Pojalleen Walterille Fredrika myönsi Johanin olleen välillä ”epätoivoinen ja hankala”. Kuitenkin Runeberg kirjeissään puhui ”hyvästä eukostaan” ja allekirjoitti ne ”sinun oma ukkosi”. Runebergilla oli vaimolleen useampi ”hellittelynimi”. Nämä nimet olivat Frigga, Figen ja ”hjärttemutter” eli ”sydänmamma”.

Fredrika Runeberg julkaisi ensimmäisen romaaninsa Fru Catharina Boije och hennes dötrar vuonna 1858. Fredrika oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka otti romaaneissaan kantaa naisasiaan. Hän oli myös ensimmäinen suomalainen etnografinen kirjailija ja hänen esikoisromaaniaan voidaan myös pitää ensimmäisenä historiallisena romaanina Suomessa. Romaanit julkaistiin myös samalla salanimellä ”-a-g”. Pienissä piireissä kuitenkin tiedettiin, kuka salanimen takana oikeasti oli. Fredrika oli herkkä kritiikille ja suuri osa hänen kirjoituksistaan jäikin pöytälaatikkoon.

Sesonkileivonnaisen sijaan (jota saa kyllä porvoolaisista kahviloista ympäri vuoden) Fredrika Runeberg tulisikin muistaa kirjallisista ja yhteiskunnallisista ansioistaan. Tänään torttukahveja nauttiessa voikin lukea Saarijärven Paavon lisäksi Rouva Boijesta ja hänen tyttäristään ja Sigrid Liljeholmista. Jos taas haluaa lukea lisää leivoskulttuurista ja sen historiasta, niin kannattaa lukea Bo Lönnqvistin kirja Leivos: Tutkielma ylellisuuden muotokielestä.

Kuva: Flickr