Pohjanmaalla Isojoen kunnassa seututie 661 varresta löytyy kyltti, jossa lukee ”Kyllikki Saaren suohauta”. Kyltin osoittamaan suuntaan lähtee polku, jonka päästä löytyy kivinen muistomerkki. Espoossa Kehä Kolmoselta löytyy opastukset Oittaan leirintäalueelle Bodominjärven rannalle. Alueelta löytyy surullisen kuuluisa telttapaikka, jota kutsutaan myös murhaniemeksi. Nämä kaksi paikkaa eroavat toisistaan melkoisesti, mutta niillä on myös paljon yhteistä. Yhdistävä tekijä löytyy suomalaisesta rikoshistoriasta. Kummallakin paikalla on osansa kuuluisissa murhamysteereissä, jotka vielä vuosikymmentenkin jälkeen herättävät ihmisten mielenkiinnon ja ne ovat ehkä tunnetuimmat synkän turismin kohteet Suomessa.

Synkkä turismi on matkailuilmiö, joka herättää paljon keskustelua. Ihmisiä on aina kiinnostanut erilaiset rikokset, kummitustarinat ja muu selkäpiitä karmiva. (Niin kutsutusta true crime ”genrestä” ovat kiinnostuneet erityisesti nuoret naiset. https://yle.fi/uutiset/3-11101137 )  Synkällä turismilla tarkoitetaankin näihin tapahtumiin tai tarinoihin liittyviin paikkoihin tutustumista. Ilmiönä se ei ole mitenkään uusi, mutta sen suosio on vuosien mittaan kasvanut. Kuuluisat rikokset kuten Suomessa esimerkiksi juuri Kyllikki Saaren ja Bodomin murhat vetävät vierailijoita tapahtumapaikoilleen. Kiinnostus näitä tapahtumia ja paikkoja kohtaan herättääkin keskustelua synkän turismin eettisyydestä.

Suomessa synkän turismin ympärille ei ole rakentunut suurta liiketoimintaa, vaan niitä käsitellään lähinnä paikkojen kautta. Erilaisia opastuksia ja kävelykierroksia järjestetään kyllä esimerkiksi Helsingin tunnetuilla rikospaikoilla. Nämä opastetut kävelykierrokset ovat suosittuja myös muualla maailmassa. Lontoossa esimerkiksi voi tutustua Viiltäjä-Jackin tapaukseen opastetulla kävelyllä.

Kuuluisien rikospaikkojen lisäksi myös kummitustarinat ovat suosittuja synkän turismin parissa. Olen itse ollut mukana kummituskierroksilla Dublinissa ja Lontoossa. Kumpikin kierros kertoi paikallisista kummitustarinoista ja kuljetti keskeisimmillä kummittelupaikoilla kaupungissa. Kierrosten opastukset oli rakennettu enemmän huumorin pohjalta ja ne pitivät sisällään myös paikallista historiaa sekä kuuluisia hahmoja. Dublinissa kierroksella kerrottiin muun muassa kuuluisista kirjailijoista kuten Bram Stokerista, sekä sivuttiin myös medikaalihistoriaa haudanryöstöjen osalta. Lontoossa puolestaan kierrokseen sisältyi vierailu vanhalla prostituoitujen hautausmaalla. Vaikka mukana oli huumoria ja käsiteltiin synkkiä aiheita, oli kumpikin kierros silti toteutettu hyvällä maulla.

Missä sitten menee synkän turismin raja? Monesti mitä synkempi kohde, sitä suositumpi se on ja silloin sitä ei välttämättä edes mielletä synkän turismin kohteeksi. Esimerkkinä tästä voi pitää Auschwitz-Birkenaun keskitysleiriä, jossa vierailee vuosittain miljoonia ihmisiä. Auschwitz-Birkenau toimi yhtenä näyttämönä historian yhdestä synkimmästä tapahtumasta. Se löytyy myös UNESCOn maailmanperintölistalta. Merkittävänä historiallisena kohteena sitä ei niin helposti mielletä synkän turismin piiriin. Tämä tosin on myös mielipidekysymys.

Synkästä turismista on kirjoitettu useita artikkeleita, sekä ainakin yksi päättötyö. Aihetta käsitellään myös Murha mielessä -podcastin jaksossa 16: Bodom 60 – erikoisjakso. Jos aihe kiinnostaa enemmän, niin kannattaa kuunnella tuo podcastin jakso.

Mitä mieltä itse olet synkästä turismista?

P.S. Jos Kyllikki Saaren murha kiinnostaa enemmän, kannattaa lukea Juho Saaren kirja Kuuluisan kuoleman varjo – Miksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu. Kirjassa käsitellään myös omalta osaltaan suohautaa turistikohteena.