Talvisota ja miksi se kiinnostaa?

Tänään tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisestä. Talvisotaa käsitteleviä artikkeleita on julkaistu vähän väliä tässä marraskuun aikana. Ensimmäinen ajatukseni oli, että kerään näitä artikkeleita tähän blogiin myös linkkeinä, mutta huomatessani, että minulla oli jo kahden käden sormilla laskettava määrä linkkejä tallessa ja koko ajan niitä julkaistiin lisää, päätin luopua tästä ajatuksesta. Johtuuko tämä artikkelien paljous tasakymmenistä vai siitä, että talvisota nousee aina uudestaan esille suomalaisessa historiankirjoituksessa. Itse olen sitä mieltä, että molemmat ovat oikeita vastauksia, mutta miksi näin on?

80 vuotta talvisodan syttymisen jälkeen aiheen luulisi olevan jo läpi kaluttu moneen kertaan, mutta joka vuosi kuitenkin ilmestyy uusia tutkimuksia. Sotahistoriankirjoitus on käynyt läpi monta eri vaihetta ja trendiä eri vuosikymmeninä. Mitä pidempi aika jostain tapahtumasta kuluu, sitä neutraalimmin sitä voidaan käsitellä ja tuoda tutkimukseen uusia näkökulmia. Tietysti aina on olemassa aiheita, jotka herättävät voimakkaita tunteita kului aikaa, miten paljon tahansa. Talvisota on juuri yksi niistä tunteita nostattavista asioista ja siksi sitä käsitellään aina uudestaan ja uudestaan.

2000-lukua voi tarkastella eräänlaisena vedenjakajana sotahistoriassa. Ennen 2000-lukua sotahistoria oli pitkälti tapahtumien, voimasuhteiden, strategioiden ja aseiden tutkimuksia. 2000-luvulla ja erityisesti 2010-luvulla on tutkittu huomattavasti enemmän sotien sosiaalista puolta ja erilaisia sodan aiheuttamia ilmiöitä. Historiankirjoitus seuraa myös tiettyjä trendejä, varsinkin julkaistavien historiateosten kohdalla. Ei ole kannattavaa julkaista kirjaa, joka ei myy. Kokemuksellinen sotahistoria on ollut viime vuosina suosittu näkökulma. Näin ihmiset ovat saaneet oman äänensä ja kokemuksensa kuuluville.

Tällä hetkellä trendinä tuntuu olevan, Venäjän suhtautuminen talvisotaan ja millä tavalla se esitetään venäläisessä historiankirjoituksessa. Venäjä on tätä nykyä myöntänyt aloittaneensa talvisodan, mutta silti se joissain tulkinnoissa pitää Suomea syyllisenä; monilla eri perusteluilla. Useampikin lukemani artikkeli liittyi juuri tähän aiheeseen. On helppo ymmärtää, miksi syy sotaan on vieritetty Suomelle. Voittajat kirjoittavat historian ja olihan se nyt aika noloa Neuvostoliiton kannalta, että niin pieni maa kuin Suomi esti suuren ja mahtavan Neuvostoliiton valtausyrityksen. Tästä löytyy ehkä suosituin syy, miksi talvisota kiinnostaa: ihmiset ovat useimmiten alta vastaavan puolella. Talvisota sai myös suurta huomiota mediassa maailmanlaajuisesti ja Suomi sai osakseen sympatiaa taistellessaan moninkertaista vihollista vastaan. Tässä vaiheessa on myös hyvä ottaa huomioon, että tuossa vaiheessa Neuvostoliitto ja Saksa olivat vielä hyvissä väleissä keskenään Molotov-Ribbentrop -sopimuksen takia.

Talvisota on monella tapaa suomalainen sankaritarina ja osoitus sisusta sekä sitkeydestä. Puhutaan myös talvisodan hengestä, mutta mistä talvisodan hengessä todella oli kyse? Talvisodan alkaessa Suomi oli ollut itsenäinen vain 22 vuotta, eivätkä nuo vuodet olleet mitenkään rauhallisia ja idyllisiä. Itsenäisyyttä seurasi vuoden 1918 sota, joka repi maan kahtia punaisten ja valkoisten välillä. Sota oli raaka ja jätti jälkensä seuraaville vuosikymmenille. Suomi oli poliittisesti ja yhteiskunnallisesti hyvin jakautunut maa, jossa yhteiskuntaluokkien väliset erot olivat syviä ja katkeria. Nämä johtivat myös voimakkaisiin ideologisiin ristiriitoihin vasemmiston ja oikeiston välillä. Talvisodan syttyessä kuitenkin kaikki ristiriidat ja ideologiset kiistat unohdettiin. Vastassa oli yhteinen vihollinen, jota vastaan käytiin unohtaen keskinäiset kärhämät. Talvisodan henki tarkoitti nimenomaan juuri tätä. Omasta mielestäni tämä kuuluu kärkijoukkoon niistä asioista, joita talvisodasta olisi hyvä muistaa.

Kiinnostus talvisotaa kohtaan tuskin tulee häviämään tulevaisuudessa, vaikka muutkin aihealueet nousisivat sen rinnalle. Jokainen tutkija löytää oman näkökulmansa sekä tutkimusmetodinsa, joiden pohjalta hän aloittaa tutkimuksensa. Mistä sitä tietää, jos vaikka tulevaisuudessa löytyisi uusia asiakirjoja tai henkilökohtaisia muistiinpanoja talvisodan ajalta, jotka avaavat uuden tutkimussuunnan?